KooVee vs. Jokipojat feat. Hot Steps 14.11.2015

16.11.2015

Tikkurilan Trio Areenalla Kiekko-Vantaa - Jokipojat ottelussa
Tikkurilan Trio Areenalla Kiekko-Vantaa - Jokipojat ottelussa

Olen ollut kerran aikaisemmin katsomassa kiekkoa, vuonna 1987 Edmonton Oilers vastaan LosAngeles Kings. Siitä muistan, että sitä kiekkoa itseään ei kyllä oikein ehtinyt havaita ja että tunnelma oli Oilersin ”kannattajana” aika vinkeä, koska istuimme Kingsien fanien keskellä.

 

Nyt tulen Tikkurilan Trio Arenalle muutaman minuutin vaille viisi. Marraskuinen ilta on jo ehtinyt pimetä ja tunnelma ulkona on enemmän kuin rock­konserttiin olisi jonottamassa. Kyllä, jonottamassa, lipun ostajia valuu paikalle tasaiseen tahtiin. Järjestysmiehet ovat kaapin kokoisia korstoja ja he seuraavat valppaina kiekkokansan käyttätymistä. Suurin osa sisälle pyrkijöistä onkeski­ikäisiä miehiä, mutta toki jonossa on myös naisia ja poikia. Erittäin tyylikkään naisen nähdessäni mietin, että onkohan hän ns. kiekkomutsi. Tyttöjä ei jonossa näkynyt.

 

Jono etenee ja järkkärit ohjeistavat ystävällisesti jo lipun hankkineita tai kausilipun ostaneita jonon ohi. Pääsen luukulle ostamaan 15€ maksavan piletin. Oikeastaan olen täällä vain Hot Stepsien väliaikaesitystä varten ja kuskin ominaisuudessa, että tuntui hiukan kalliilta maksaa tuollainen raha. Sitä on kuitenkin turha tässä surra sen enempää, otetaan irti kaikki mitä ehditään saada! Kiekko Vantaan kannattajajäsenet Ruutanat ja monet muut ryhmät saavat alennusta normaalihintaisesta lipusta, heille se maksaa 10€. Ruutana kuulostaa hauskalle, voisin ihan hyvin omasta puolestani ollakin sellainen Ruutana!

 

Kun pääsen paikalle, on peliä ehtinyt kulua jo pari minuuttia ja vastustaja Jokipojat näemmä lyödä yhden maalin sisään, koska taululla komeilee 0 – 1 Jokipoikien eduksi. Ruutanien fanikatsomossa on kuitenkin kova kannustus käynnissä ja mahtava mekkala, vaikka ihmisiä siellä on noin 5. Rummut pärisee ja kannustushuudot raikaa läpi koko pelin. Huudot vaihtelee enkä ihan kaikesta koodikielestä saa selvää, mutta fanikatsomossa on meininki ja asenne kohdallaan! Asiaa tuntemattomalle on hyvä selvennys heidän paikalle virittämä lakana, jossa kerrotaan että kyseinen porukka on Ruutanien fanikatsomo.

 

Jokipojillakin näyttää olevan kannustajia mukana. Heitä on kymmenkunta ja he istuvat aivan toisessa päässä kuin Ruutanat. Kun Jokipojat tekivät maalin, lähti heistäkin äänekästä riemua, vaikka mitään soittimia ei heillä ollut mukana. Vieressäni istuu noin 8­vuotias poika ja hänen isänsä. Tämä osoittautuu minun onnekseni, koska kuulen kuinka isä kertoo pojalleen jääkiekosta. Hän on selvästi hyvin vihkiytynyt lajiin. Pojan ääntä en kylläkään kuule, mutta se ei haittaa, saan isän vastauksista hyvää informaatiota. Paitsi että jääkiekkoon kuuluva jatkuva musiikin luukutus ja pillin vihellys peittivät ajoittain isänkin sanat alleen.

 

Yleisöä on paikalla arvioltani puolet hallin kapasiteetista. Kanttiinin puoli on täyden näköinen. Ihmiset ottavat siellä juomaa ja katsomossakin on mukana syötäviä. Peli kulkee jäällä, pilli viheltää, Ruutanat rummuttaa ja kannustaa, musiikki nostattaa tunnelmaa ja äijät painaa kiekon perässä. Olen ihan tuntevani testosteroinia ilmassa. Ja ehkä pikantti hien aromikin?

 

Olen saanut selville kumpi joukkue on kumpi ja pahasti näyttää että Jokipojat on tässä nyt niskan päällä. Miehet taistelevat kiekosta ja muodostelmaluisteluun verrattuna harmoniasta jäällä ei ole tietoakaan, kontakteja ja yhteentörmäyksiä sattuu vähän väliä. Aika harvoin kuitenkaan

kiekkoilijat kaatuvat. Luistelu on vahvaa ja nopeaa ja hyvin äkkinäisesti suunta vaihtuu. Pelaajat huutelevat toisilleen jäällä jotain ohjeita ja välillä erotuomari joutuu olemaan erotuomarina tunteiden kuumetessa liiaksi. Miehet vaihtuu lennossa. Näin maallikolle ei selvinnyt millä systeemillä he tiesivät milloin lähteä jäältä ja kuka menee tilalle, mutta saumattomasti näkyi homma sujuvan. Kuuluu ammattitaitoon varmasti.

 

Ensimmäinen erä loppuu Kiekko Vantaa – Jokipojat 1 – 3. Yleisö lähtee paikoiltaan. Kuuluttaja kuuluttaa tilanteen ja tauon ja kaikenlaista muuta kiekkoiluun liittyvää. Malttamattomana odotan, että eikö Hoteista jo sanottaisi jotain, ennekuin kaikki karkaa viettämään erätaukoa muualle. Sitten kuuluttaja sanookin, että Etelä­Vantaan Taitoluistelijoiden Hot Stepsit tulevat esiintymään erätauolla. Jääkone aloittaa työnsä ja maalit viedään pois jäältä. Kaikki sujuu kuin rasvattu.

 

Osa katsojista tulee takaisin, osa jää paikoilleen odottamaan esitystä ja osa suuntaa ulos. Mietin näitä miehiä, jotka ovat tulleet katsomaan kiekkoa, että mahtaako heitä kiinnostaa muodostelmaluistelu millään tasolla. Naisia katsoessani tuumin, että onkohan hän täällä myös muodostelmaluistelun takia. Siis ajatukseni olivat hirveän stereotypiset! Ympärille katsoessani en tuttuja bongannut. Taisin olla ainoa maksavassa yleisössä, joka oli täällä vain väliaikanumeroa varten. Tosin en tietenkään ihan joka puolelle nähnyt, vaikka paikka olikin hyvä ja suht keskellä.

 

Hotit tulevat näkyviin, kauniina ja täydessä tällingissä. Jää on melkein vielä märkä, kun he kiiruhtavat ottamaan alkupaikkansa. Sitten musiikki alkaa ja luistelu myös. Joukkue on eteerinen ja lähes unenomainen, tunnelma on vaihtunut toiseen kuin taikaiskusta! Tytöt luistelevat kauniisti ja hyvin ja tässäkin ryhmässä kokemus näkyy, se ammattitaito. Olosuhteet eivät ole tismalleen kuin kotojäillä, eikä ympäristö tue muodostelmaluistelun pyrkimystä näyttävyyteen ja harmoniaan.

 

Alkuesittely olisi vähän paremmin lämmittänyt yleisön tulevaan, nyt tämä numero tuli hiukan kuinpuun takaa. Mutta hyvin joukkue tilanteen hoiti! Sen huomasi myös vieressäni oleva isä, joka tiesi pojalleen kertoa, että joukkue on taitava. ”On tärkeää että luistelijat pysyvät nätisti kasassa.” Hän myös sanoi, että ”tuo ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin miltä näyttää”! Hyvä Hotit! Olin pakahtua ylpeydestä! Ja sitten vielä:”Suomi on todella hyvä tässä lajissa.”

 

Yritän katsoa myös muuta yleisöä, miltä heidän ilmeensä näyttää, mutta viereisen isänkommentoinnin seuraaminen ja oma esityksestä nauttiminen vie lähes kaiken huomioni. Esitys tuntuu todella lyhyeltä, vaikka on Hottien kilpailuesitys kokonaisuudessaan. Yleisö taputtaa esitykselle! Oma taputukseni on kuitenkin yli muiden ja viimeistään tässä vaiheessa kiekkokansalle selviää, että olen muodostelmaluistelupuolelta. Jotenkin teki mieli huutaa niin paljon kuin ääntä lähtee Hoteille kannustushuutoja, tavallaan se olisi ihan hyvin sopinut areenan yleiseen tunnelmaan! Lätkässä ei kai niin paljon taputella, huutaminen on enemmän se juttu.

 

Vaihdan vielä viereisen isän kanssa muutaman sanan. Hänestä luisteluesitykset sopivat hyvin lätkän väliajalle, toimii molemmin puolin. Luistelijat saavat esiintymiskokemusta ja lätkä ohjelmaa. Hän oli ennenkin nähnyt esityksiä ja kertoi katsovansa ne aina. Kun Hotit olivat poistuneet jäältä, poistui myös isä ja poika lätkän väliaikajuttuja tekemään. Katsoin vielä muutaman minuutin seuraavan erän alusta. Taas oli tunnelma vaihtunut

markkinahumuun. Kiekossa on vetovoimaa, sitä ei käy kieltäminen. Mutta minulla oli se tärkein tehtävä lähteä viemään kyyditettäviäni kotiin, Hoteilla oli takanaan todella pitkä päivä.

 

 

Katja Karkiainen