Kilparyhmät K1-K3 Kisakalliossa 8-12.6.2009

1.7.2009


Todella hienot ranskalaiset letit
Todella hienot ranskalaiset letit
Huh hellettä
Huh hellettä
Omistaan kannattaa pitää kiinni
Omistaan kannattaa pitää kiinni
iivoa luistelua (Isompien sarjan  voittajat)
iivoa luistelua (Isompien sarjan voittajat)
Shoppailijat sateenvarjoineen (Pienten sarjan voittajat)
Shoppailijat sateenvarjoineen (Pienten sarjan voittajat)
Opettaja ja kaksi oppilasta
Opettaja ja kaksi oppilasta
Jäällä nähtiin myös svengaava hamsteri agenttien keskellä
Jäällä nähtiin myös svengaava hamsteri agenttien keskellä
Frendit (kyllä, sen tv-sarjan mukaan) tanssimassa
Frendit (kyllä, sen tv-sarjan mukaan) tanssimassa
Kisa oli toooodella jännittävä
Kisa oli toooodella jännittävä

Kilparyhmien K1-K3 yksi vuoden kiistattomista kohokohdista, Kisakallion leiri, on taas saatu onnellisesti päätökseen. Kotiin lähti 36 luistelijan ryhmä väsyneenä, mutta valmiina tulemaan taas ensi vuonna uudelleen. Tänäkään vuonna ketään ei tarvinnut lähettää kotiin sopeutumisongelmien takia, eikä yhdelläkään, ei edes pienimmistä lapsista, koti-ikävä pakottanut kotiin ennen aikojaan.

Ohjelma oli tiukka, sisältäen joka päivä pari jäätä ja runsaasti muuta liikuntaa. Jäällä harjoiteltiin yhden pienimpiin kuuluneen luistelijan mukaan kovasti hyppyjä, liukuja ja piruetteja sekä loppunäytösesityksiä. Harjoittelu oli hänen mielestään hieman erilaista kuin Myyrmäessä, sillä ”Kisakalliossa tehtiin enemmän hyppyjä. Lisäksi jäässä oli enemmän viivoja (toim. huom. ringette-viivoja?) ja valmentajat vaativampia.” Viikon vaikutuksista hän mainitsee esimerkkinä: ”Istumapiruetti pyörii paremmin paikallaan, eikä lähde niin matkustamaan. Valssihyppyyn tuli lisää korkeutta ja salkowin ponnistus onnistuu oikeampaan aikaan. Opin myös tulppi-kolmosen ja melkein kissanpentu-hypyn. Bielman-liuku tuntuu edelleen todella vaikealta, sen jalan saaminen ylös on todella monimutkaista. Vatsalihakset ja kunto muutenkin ovat parantuneet.”

Oheisharjoituksia piti valmentajien Even, Piitun ja Hannan lisäksi samalla huoltajana/lääkärinä toiminut Johanna (K1 Juulian äiti, 29 v yleisurheiluvalmentajana, juossut aitoja ja 400 metriä SM-tasolla). Hänen ansiostaan ohjelmassa oli mahdollisuus normaaliakin runsaampaan yleisurheilumaiseen harjoitteluun sisältäen mm. loikkia, hyppelyitä aidoilla ja ilman, erilaisia juoksuja, kuntopallon- ja kuulan heittoja, vetokelkalla nopeusvoimaharjoitteita, palloilua, viestejä, kuntopiiriä, telinejumppaa, venyttelyä, kaverin lihasten hierontaa ja vielä uintiakin. Johannalla olikin leirin lopussa ilo ilmoittaa, että ”pikkukirput” oppivat mm. käsilläseisonnan ja siitä siltakaadon- ja olivat aiheesta itsestään ylpeitä!

Volttimonttukin tuli tutuksi kaikille. Siellä harjoiteltiin mm. pelastautumispudotuksia, joissa harjoiteltiin nimensä mukaisesti korkealta pudottautumista, esimerkiksi kerrostalopaloa varten. Ilmeisesti vähän Hollywoodin tapaan. Tai ainakin pienen pieni luistelija selitti innoissaan kotona, että sellaisessa tapauksessa on hyvä osata pudottautua oikein, jos siis palokunta tuo ensin paikalle sellaisen jutun, johon voi turvallisesti pudottautua…

Majoitus tapahtui jäähallin viereisissä rakennuksissa 3-6 hengen huoneissa, perinteisine kerrossänkyineen päivineen. Itse päärakennus olikin sitten hieman kauempana, mutta toki lähellä sekin. Päärakennuksessa sijaitsevat myös oheisharjoitusten pitopaikat peilisali ja volttimonttu. Urheilukenttä on alueen keskellä. Myös Kisakallion omasssa uimahallissa käytiin molskimassa päivittäin – ja jotkut uskaltautuivat jopa järveen talviturkkia heittämään.

Leirillä on perinteisesti muutamia käytännössä hyväksi havaittuja, vuodesta toiseen samoina pysyviä sääntöjä. Tärkein sääntö on, ettei rantaan saa mennä ilman aikuisen valvontaa. Toinen sääntö on, että leirille otetaan mukaan vain sen verran rahaa, että voi ostaa päivittäin yhden jäätelön. Kolmas tärkeä asia on, että lasten tuli liikkua ruokailu- ja muissa tilanteissa huoneittain - siis siten, että koko huoneen kaikki asukkaat pysyivät koko ajan yhdessä. Tämä muodostuikin samalla melkoiseksi yhteishengen harjoitteluksi käytännössä, sillä jos yksi viivästyi, niin myös muut viisi odottelivat seurana. Ensimmäisillä kerralla asiasta heräsi hieman keskustelua.

Torstai-iltana leiriläiset saivat oikein luvan kanssa valvoa hieman pitempään laavulla metsässä tapahtuneen makkaranpaiston merkeissä. Illalla tiedossa oleva erikoisaikataulu yhdistettynä alkuviikon urheilulliseen ohjelmaan sai suurimman osan luistelijoista tekemään päivällä jotain suhteellisen ainutlaatuista- enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti – nimittäin ottamaan päiväunet!

Leirin aikana luistelijat jatkoivat jo toukokuussa Pajulahdessa aloitettua kummitoimintaa. Pajulahdessahan K3 sai kummiluistelijat K1:stä. Nyt myös K2 pääsi osallistumaan tähän toimintaan. Etenkin pienimmät saivat korvaamatonta apua mm. kampausten teossa. Tuloksena syntyi hienoja ranskalaisia lettejä, jotka tosin avattiin ennen loppunäytöstä, jotta kaikille saataisiin kauniit kiharat.

Leiri huipentui perjantaina loppukilpailuun, jossa mitattiin arpomalla koottujen ryhmien improvisointi- ja koreografiataitoja. Ryhmät valitsivat itse aiheensa, tekivät koreografiansa ja hoitivat myös oman puvustuksensa. Yhdellä ryhmistä oli jopa peruukkeja. Muuta esityksissä nähtyä rekvisiittaa olivat sateenvarjot, laukut ja siivousvälineet luutineen ja ämpäreineen. Reilun pelin nimissä voittajien lisäksi myös muut ryhmät saivat samat palkinnot koko viikon uutterasta ahkeroinnista. Joillakin on muuten nyt vähän enemmän tarroja kuin joillakin toisilla – valmentajilla ainakin on nyt noin 500 tarraa vähemmän kuin luistelijoilla yhteensä.