Aquitane Cup 2005 - aikuismuodostelmajoukkue Last Stepsin matkapäiväkirja

17.7.2005





Ranskan Bordeaux’ssa järjestettiin viime toukokuussa aikuisten avoin muodostelmaluistelukilpailu, Aquitane Cup 2005. Last Steps matkasi sinne hyvin valmistautuneena 22 hengen voimin, täydellä joukkueella ja intoa puhkuen. Takana oli maaliskuinen Suomen loppukisan voitto ja reilusti keväistä jääaikaa ohjelman hiomiseen. Suomesta lähti kisoihin myös ETK:n Shadows -joukkue, joten suomalainen aikuisluistelu oli vahvasti edustettuna.

Aquitane Cup 2005 - aikuismuodostelmajoukkue Last Stepsin matkapäiväkirja

Torstai 12.05.2005

Tapasimme lentokentällä hyvissä ajoin torstaiaamuna. Matka Pariisin kautta Bordeaux’hon sujui hyvin, ja pääsimme hotellille nopeasti tilausbussillamme. Hotellin taso ei päätä huimannut, tähtiä oli lähinnä hotellin nimessä, Hotel Star Bordeaux Süd... Onneksi olimme tulleet sinne luistelemaan ja urheilemaan, emme viettämään aikaa hotellihuoneissa. Olihan kaikissa huoneissa kuitenkin peseytymismahdollisuus ja wc, toisin kuin joskus aikaisemmin joukkueen ulkomaanmatkoilla!

Torstai-ilta sujui paikallisiin olosuhteisiin tutustuessa. Löysimme ruokapaikan, Buffalo Grill’in, aivan hotellimme naapurista. Pääsimme nopeasti hiomaan unohtuneita tai muuten vain olemattomia ranskantaitojamme. Joukkueena selvisimme tilauksista loistavasti; osa tavasi ruokalistaa, osa arvasi tarjoilijan puhetta, osa puhui henkilökunnan kanssa ja muutama taisi jotain ymmärtääkin. Ruokailun jälkeen halukkaat ehtivät vielä Bordeaux’n kaupunkiin ostoksille, toiset tyytyivät kävelyyn omassa kylässämme, Villenave D’Ornon’ssa.

Perjantai 13.05.2005

Aamiaisen jälkeen lähdimme jäähallille valmistautumaan harjoituksiin. Olosuhteet hallilla yllättivät. Lämpölamppujen ansiosta sisällä oli kesäiset lukemat 17 astetta ja jää näytti kostealta. Kaukalo oli sekä 4 metriä lyhyempi että kapeampi kuin kotihallissamme Myyrmäessä, joten erityisesti ohjelman line ja linen lopun sisilisko taaksepäin mietityttivät.

Valmentajamme Helu Tienhaara moitti meitä jäällä löysiksi ja hitaiksi, ja me syytimme hellettä hallissa. Harkkapuvut olivat litimärät hiestä ja jalat painoivat. Alkuasennossa tuntui ihan siltä, että seisoisimme korkoja ja pohjia myöten jäässä! Helu oli oikeassa, harjoitukset olisivat varmasti voineet mennä paremmin. Valmentaja oli kyllä vilpittömän iloinen, kun harjoituksissa tulimme joka kerta musiikin tauottua nopeasti hänen luokseen kuuntelemaan kommentteja. Kerroimme myöhemmin syyn tavoistamme poikkeavaan hyvään käytökseen; jää oli kupera ja vietti niin voimakkaasti kohti laitoja, ettemme voineet liukumiselle mitään.

Harjoitusten jälkeen pääsimme isäntiemme kyydeissä Bordeaux’n kaupunkiin lounaalle ja opastetulle kiertokävelylle. Sää oli aurinkoinen ja kaupunki kaunis. Lounaan nautimme pienessä ravintolassa nimeltään La Taverne Saint Pierre. Vatsat täynnä kiersimme sitten oppaamme johdolla etenkin kaupungin vanhan osan. Suurta osaa joukkueestamme houkuttelivat tässä vaiheessa jo kaupungin ostosmahdollisuudet, mutta meidän oli palattava hotellille. Edessä oli odotettu vierailu viinitilalle.

Chateau Carsin on suomalaisen Juha Berglundin omistama viinitila.  Isäntä esitteli meille viininvalmistuksen eri vaiheita köynnöksistä valmiiden tuotteiden oikeaoppiseen maisteluun. Illan päätteeksi saimme vielä nauttia neljän ruokalajin herkullisen illallisen tilan viinien saattelemana.

Lauantai 14.05.2005

Kisapäivä! Ohjelma poikkesi kyllä tavanomaisesta, sillä joukkueet oli kutsuttu Pessac’in kaupungintaloon pormestarin vieraiksi. Kilpailujännityksestä ei ollut tietoakaan, kun nautimme vastaanotolla pientä suolaista ja kuuntelimme puheita. Shadowsien kanssa nautitun lounaan jälkeen oli aika lähteä hotellille ja hallille valmistautumaan kisoihin. Verkkaaminen jäähallin pihalla auringonpaisteessa oli mukavaa, etenkin, kun Suomessa olemme tottuneet lämmittelemään ahtailla jäähallinkäytävillä. Joukkueen mieliala oli korkealla, vihdoin päästäisiin tekemään sitä, minkä vuoksi tänne asti oli tultu.

Kisaharjoituksiin pääsimme lähes suomalaisissa hellelukemissa, hallin sisämittari näytti 19 astetta. Jään kunto vähän mietitytti, koska jääkoneen kaartaessa laineet löivät laitoihin. Onneksi kisoihin mennessä lämpötila viileni pari astetta ja jääkin kuivui odotellessa jonkin verran.

Luistelimme ensimmäisenä, seuraavana Shadows ja sitten isäntäjoukkue. Chicago-aiheinen ohjelmamme sujui paremmin kuin harjoituksissa ja toi meille voiton. Ainakin tällä kertaa hymyt olivat aitoja ja luistelun ilo nähtävissä. Toiseksi tullut Shadows Kill Bill’illään kruunasi Suomen kaksoisvoiton. Teimme siis sen, mihin Suomen jääkiekkoilijamiehet eivät taaskaan kyenneet: seisoimme ylpeinä jäällä kuuntelemassa Maamme -laulua lippujen liehuessa. Isännät olivat järjestäneet vielä barbeque -illanvieton hallilla ja sen pihalla -musiikkia, paljon hyvää ruokaa ja juomaa sekä mukavaa seuraa.

Sunnuntai 15.05.2005

Aamu alkoi joukkueiden yhteisillä kahden tunnin country -rivitanssin ja salsan tunneilla. Rivitanssi yhdisti suomalaisjoukkueet. Aikamme tanssinopettajan vaihtuvia tahteja seurattuamme aloimme yhdessä laskea suomeksi ääneen tahtia, jolloin askeleetkin alkoivat sujua mallikelpoisesti. Salsa oli mukavaa, vaikka näytti kyllä siltä, että valmentajat pärjäsivät tässäkin lajissa meitä muita paremmin.

Reilun lounaan nautimme hallin pihalla tanssin jälkeen. Sitten oli ohjelmassa jäätanssia, jota opetti  Xavier Debernis. Hän oli vielä 1990-luvun alussa lähellä maailman huippua jäätanssissa. Hänen opetustaan oli ilo seurata, harvoin näkee niin sulavaa ja kaunista luistelua. Valmentajamme kiinnostui erityisesti sirklauksesta, jossa polvista joustaen tehdään kunnolla töitä. Kaikille muillekin jäi varmasti kotiin viemisenä uusia ajatuksia luistelutekniikan kehittämiseksi.

Iltapäivällä lähdimme Arcachon’n rantakaupunkiin ja sieltä veneretkelle. Arcachon on idyllinen lomakaupunki, jossa hienohiekkaista rantaa reunustavat kahvilat ja hotellit. Laivamme oli lastattu suomalaisjoukkueilla ja isännillä, eväillä ja auringonpaisteella. Nautimme retkestä todella, harvemmin on joukkueiltoja vietetty niin upeissa puitteissa.

Maanantai 16.05.2005

Aamiaisella kuulimme, että paikalliset bussit, junat ja lentokoneetkin ovat ehkä lakossa. Seistyämme tyhjällä bussipysäkillä melko kauan uskoimme, että huhuissa on jotain perää. Osa lähti kuitenkin kaupungille ostoksille takseilla, osa käveli tutkimaan lähiympäristöä ja ostamaan tuliaisia paikallisesta supermarketista.

Lentomme lähti kuitenkin aikataulun mukaan, vaikka joidenkin mielestä olisimme kyllä voineet vielä jäädä. Yhtenä syynä haluun jäädä saattoi olla se, että valmentajamme lupasi paljastaa meille ensi kauden teeman, jos joutuisimme jäämään Ranskaan vielä yhdeksi yöksi...

Matka oli hieno päätös kaudelle. Ohjelmaa oli paljon ja kokemukset ainutlaatuisia. Joukkuehenki vahvistui entisestään ja harjoitusmotivaatio kasvoi. Ranskassa oli aikaa suunnitella myös tulevaa ja ideoida ensi vuotta. Kesälomalle jäi sitten innostunut ja hyväntuulinen joukkue, joka malttamattomana odottaa jo ensi syksyä ja uuden kilpailuohjelman tuomia haasteita!