Kevätnäytös 2016

Linkki Johannes Ollikaisen kevätnäytöskuviin:

http://jo.kuvat.fi/kuvat/Taitoluistelu/Kausi+2015-2016/16.4.2016+Liisa+Ihmemaassa/

”LIISA IHMEMAASSA”  TARINA JA ROOLIT

1. Kotipuistossa

Tiedätkö missä Ihmemaa sijaitsee? Se on se outo ja ihmeellinen paikka missä kaikki on mullin mallin. Vierailet siellä unissasi.

Olipa kerran lämmin kevätpäivä ja Liisa istui puistossa kuunnellen isosiskonsa lukemaa historianläksyä. Hän kuitenkin pitkästyi pian ja seuraili vain pikkueläinten touhuilua kukkaniityllä.

Yhtäkkiä Liisa huomasi taskukelloaan huolestuneena silmäilevän Valkoisen Kanin.

1. Kaninkolossa

Valkoinen Kani valitti kovaan ääneen olevansa myöhässä, loikkasi puron ylitse ja katosi onttoon puuhun.

”Kummallista,” Liisa ajatteli. ”Kani, jolla on liivit ja iso taskukello ja joka osaa puhua! Hänelläpä oli kova kiire. Hän on varmasti menossa juhliin.”

Liisakin halusi mukaan juhliin ja niinpä hän lähti seuraamaan Kania putosi kaninkoloon.

”Miten omituinen paikka,” hän mietti leijaillessaan hitaasti alaspäin ohi kaappien, keinutuolien, lamppujen, kellojen ja peilien.

1. Kyynelmeressä

Pudottuaan kolon pohjalle Liisa näki Valkoisen Kanin pujahtavan pienestä ovesta sisään. Nautittuaan tyhjästä ilmestyneitä keksejä ja juomaa Liisa vuoroin kutistui ja kasvoi aivan liikaa mahtuakseen ovesta.

Lopulta hän ajautui omien kyyneltensä virrassa avaimenreiästä.

Kyynelmeressä Liisa tapasi Kapteeni Toton merieläinjoukot kuivattelujuoksussa. Sitten Liisa huomasi Valkoisen Kanin sateenvarjon metsän laidassa.

1. Metsässä

Kummallisessa metsässä Liisa törmäsi veljeksiin Tittelityy ja Tittelitom, jotka halusivat opettaa hänelle käytöstapoja. Mittarimato puolestaan näytti hänelle suurentavan ja pienentävän sienen. Laulavien kukkien säestyksellä Liisa löysi Hullun Hatuntekijän talon.

1. Teekutsuilla

Liisa saapui parahiksi Hatuntekijän, Jänön ja Uneliaan Hiiren teekutsuille juhlimaan syntymättömyyspäiviä. Valkoinen Kanikin saapui paikalle ja Hatuntekijä halusi korjata hänen kellonsa, joka oli kaksi päivää jäljessä.

Lopulta Hatuntekijä ja Jänö hajoittivat koko kellon. Liisa sai moisesta typeryydestä tarpeekseen ja halusi lähteä kotiin, mutta eksyikin kylttimetsässä.

---- väliaika ----

1. Kylttimetsän polulla

Liisan itkiessä eksyksissä paikalle ilmestyi Veijarikissa, joka pystyi muuttumaan osittain ja kokonaankin näkymättömäksi.

”Tuossa on polku,” kuuli Liisa kissan sanovan. Hän lähti seuraamaan polkua muttei saapunutkaan kotiin vaan linnan puutarhaan. Siellä Liisa ihmetteli kuinka pelikorttisotilaat maalasivat kiireellä pensasaidan valkeita ruusuja punaisiksi.

1. Herttakuningattaren linnassa

”Tehkää tietä Kuningattarelle!” Liisa näki vihaisen näköisen Herttakuningattaren juhlakulkueen torvensoittajana Valkoisen Kanin. ”Vai tämän takia Kanilla oli niin kova kiire ,” Liisaa nauratti.

1. Peliä vai ei

”Kuka sinä olet?, Herttakuningatar tiuskaisi, ja pelaatko pesäpalloa?”

”Olen Liisa ja kiitos vain kutsusta, mutta olen menossa kotiin enkä voi jäädä pelaamaan.”

”Vai niinkö kiire on,” huusi Kuningatar suuttuneena,” jos hän ei pelaa pesäpalloa niin heittäkää hänet linnan tyrmään.”

1. Pakomatka kotiin

Mutta nyt Liisa oli jo kyllästynyt koko Ihmemaahan ja sen kummallisiin tapoihin.

”Höpö höpö,” hän sanoi, ”minä en pelkää teitä. Ette ole mitään muuta kuin pelkkä pelikorttipakka.” Sen sanottuaan hän juoksi läpi koko Ihmemaan takaisin niitylle, jonne hän oli nukahtanut.

”Herää Liisa,” sanoi isosisko, ”mennään jo sisälle, koska kohta on teeaika.”